01. Bombs (feat. Harry Collier)
02. Spiders, Crocodiles & Kryptonite (feat. Robert Smith)
03. Music Matters (feat. Cass Fox)
04. Nate`s Tune
05. I Hope
06. Last This Day (feat. Dido)
07. To All New Arrivals (feat. Harry Collier)
08. Hope & Glory (feat. One Eskimo) 
09. A Kind Of Peace (feat. Cat Power)
10. The Man In You
11. Emergency

Englantilainen Faithless on ollut jo vuosien ajan yksi konemusiikin selkeimmistä edelläkävijöistä. Itse olen vasta hiljattain tutustunut tämän yhtyeen soundiin lähemmin, ja loppuvuodesta 2006 ilmestynyttä albumia To All New Arrivals tuli kyllä vartoiltua riittämiin. Siinä missä kokoelma Forever Faithless hienoisesti petti minut, To All New Arrivals osasi kyllä yllättää huimasti. Ja taas sitä huomaa - valitse kunnon pitkäsoitto, äläkä mitään best of-kokoelmaa, sillä kyseiset julkaisut voivat joskus antaa aivan väärän kuvan koko artistin tuotannon tasaisuudesta ja nerokkuudesta. To All New Arrivals on nimittäin yksi kovimmista albumeista, mitä on viime vuosina julkaistu, ja käsitykseni Faithlessin tuotannosta muuttui entistäkin positiivisemmin.

To All New Arrivals käynnistyy hetimmiten melodisissa tunnelmissa, albumin ensimmäisellä sinkkulohkaisulla nimeltä Bombs, jolle äänensä antaa vakioäänen Maxi Jazzin lisäksi Harry Collier, jonka lauluäänessä on yllättävänkin paljon samaa, kuin Didon äänessä. Ja sehän sopii Faithlessin musiikille erinomaisesti. Spiders, Crocodiles & Kryptonite on kiistatta To All New Arrivalsin ehdoton kohokohta. En muista, koska viimeksi olisin kuullut missään biisissä yhtä eläväistä äänten kirjoa. Rytmillisesti mennään lähemmäs eksoottista tunnelmaa, The Curen laulaja Robert Smith on äänessä, ja Curea käytetään hyödyksi vielä kyseisen yhtyeen Lullaby-biisin samplella, joka sulaa tähän taideteokseen saumattomasti. Maxi Jazzin osuudet pelaavat ja melodiat ovat taas kerran sulassa sovussa niin herkkiä kuin napakoitakin Myös biisin loppupuolen pikkuvauvaspiikki on hauska lopetus kappaleelle, joka on kyllä todellinen osoitus siitä mihin Faithless parhaimmillaan kykenee. Hämmentävää, kerta kaikkiaan.

Music Matters ei ota yhtään takapakkia, vaikka edellisen kappaleen hieman reippaammasta menosta hivuttaudutaan takaisin Bombsin tyyliseen leppoisaan rytmittelyyn. Biisi antaa ensimmäisenä tilaa naisvokaaleille, ja sen tontin hoitaa tällä kertaa Cass Fox, ja todella hyvällä menestyksellä. Nate`s Tune on lähinnä eräänlainen johdattelu viitoskappaleeseen, I Hope, joka nousee sekin tämän albumin ehdottomaan kärkikastiin. Kappaleen alku on letkeää ja kepeää etenemistä, ja väliosassa kuultavat trancemaiset nostatusmelodiat pelaavat mainiosti, ja läpi kappaleen kaikuvat aavepuheetkin koristavat biisiä kelvollisesti. Last This Day on taas herkempää osastoa, äänessä Rollo Armstrongin sisko Dido. Biisi kuulostaakin muuten taas siltä, että ihan hyvin kyseessä voisi olla mimmin itsensä soolokappale, mutta Faithlessia biisistä tekee puhtaasti taas sen upeat melodiat, etenkin loppupuolen soundit ovat todella mahtavaa kuultavaa. Last This Day on ensimmäinen kappale levyltä, jossa Maxi Jazz pysyy hiljaa. Nimikkokappale To All New Arrivals on sitten sitä hieman tuhdimpaakin Faithlessia, vaikka biitti pysyykin mainiosti hillittynä. Nytkin ääneen pääsee toistamiseen Harry Collier, ja hienosti vokaalit tälläkin kertaa hoituvat. Soundien kannalta biisi poukkoilee taas räväkästä leppoisaan ja hengellisen kuuloiseen. Mielessä käyvätkin vanhemmat kappaleet Miss U Less, See You More ja Tarantula.

To All New Arrivals hiipii selvästi tanssittavampaan tunnelmaan loppua kohden mentäessä. Loistavassa Hope & Gloryssa kertosäkeen hoitaa One Eskimo. Maxi Jazz on tälläkin kertaa äänessä, mutta mies tuntuu jotenkin jäävän One Eskimon varjoon. Astetta surumielisempi A Kind Of Peace vaientaa Jazzin toistamiseen, ja vokaalit jäävät vierailevan Cat Powerin vastuulle. Yksittäisenä kappaleena A Kind Of Peace on hieman muuta materiaalia heikompaa, mutta tasaiseen albumikokonaisuuteen se silti istuu ongelmitta. The Man In You vaihtaa taas reteämmän ja räppimaisemman rytmin puoleen. Biisinä se onkin hiukkasen samantapainen kuin taannoinen hitti Muhammad Ali. Joskin paljon parempi ja järkevämpi. Torvimelodia tuo oivaa vaihtelua ja ennen kaikkea hauskuutta albumin muuhun linjaan verrattuna, ja Maxi Jazzin räppäys erottuu vahvemmin kuin muissa biiseissä. Päätösraita Emergency on sitten instrumentaali, ja lähes ainoana albumilla sitä selvästi tanssittavampaa Faithlessia. Reipas rytmi, vetävät sekä vaihtelevat kitaramelodiat saavat tuekseen räväkät efektit, ja eksoottiset rummunkopautukset joten tuloksena onkin jälleen kerran erinomainen tanssikappale.

To All New Arrivals on puhtaasti täyden kympin arvoinen levy. Faithlessin soundi on yhä sitä täysin omanlaistaan, ja sitä eivät muut kykene jäljittelemään. Insomnian ja God Is A DJ:n kaltaisia tanssilattiatykkejä albumilla ei ole ainuttakaan, vaan nyt on annettu sijaa uljaalle tunnelmalle, mikä ei tietenkään poista sitä tosiseikkaa, että Faithlessista on tullut entistäkin hienompi ja melodisempi orkesteri. Huonoja kappaleita ei ole ainuttakaan. Albumia saa oikeasti kuunnellla useamman kerran, ennen kuin erottaa kappaleet toisistaan - ja sehän kertoo vain siitä, että albumi toimii kokonaisuutena oivallisesti. Rollo Armstrongin, Maxi Jazzin ja Sister Blissin uusin on vahvaa laatua alusta loppuun, ja olisi oikestaan oikeusmurha antaa sille kymmentä pistettä vähempää. Taidokasta, idearikasta, melodista ja tasaista, tähtihetkinään huippukappaleet Spiders, Crocodiles & Kryptonite ja Last This Day. Sellainen on To All New Arrivals, yksi vuoden 2006 parhaista albumikokonaisuuksista.

10/10